Rakkautta riittää niin laukuille kuin autoillekin

Tilaamani laukku saapui ajallaan ja kyllä sitä käyttäessään tuntee itsensä tyylikkääksi ja asiantuntevaksi. Sisään mahtuu kaikki tarpeellinen ja laukun kokoahan sai muunneltua sen mukaan, paljonko tavaraa sisälle laittaa. Kyllä tämä laukku on hintansa väärti toivon sen kestävän koko loppuelämän hyvänä. Täytyypä siis pitää siitä erityisen hyvää huolta (eikä rytätä hyllylle muiden laukkujen sekaan). Tämä laukku taitaa ansaita oikein oman ripustuskoukun.

Oi, edelleen olen rakastunut laukkuuni. Hyvä ostos, vaikka maksoikin lähes yhtä paljon, kuin ensimmäinen ikioma autoni Pirkko Rättänä eli Pike (Opel Kadett 12s vm. 1985).

Monipuolinen laukku kannettavallekin

Nyt kävi tällä tytöllä niin, että tätä laukkua ei vain voinut jättää ostamatta. Olen jo jonkin aikaa etsinyt hyvää työlaukkua, joka olisi riittävän kokoinen ja tarpeeksi laadukas vuosien, jopa vuosikymmenien käyttöön. Ja nyt se löytyi lopulta. Eipä siinä sitten kauaa tuhriintunut aikaa, kun jo tilasin omani. Nyt odotellaan jännittyneinä, koska laukku saapuu.

Laukun etuosa on nahkaa ja takaosa pehmeän tuntuista puuvillaa. Taskuja on useampi eri tarpeisiin ja sisään mahtuu isompikin läppäri. Laukkua voi käyttää joko isona (kuten kuvassa) tai sen voi kääntää puoliksi joko nahka- tai kangaspuoli päälle. Sillä on siis nopeasti jopa neljä eri näköistä käyttötapaa ja päälle kun laitetaan erilaiset kantotavat, on laukun kehuminen monipuoliseksi oikeutettua.

Olen todellakin (ja syvästi) rakastunut tähän Working Class Heroesin Laptop Bag Unfoldiin.

Wc-raikastimista

Kirjoitin aiemmin varsin pisteliäästä wc-raikastimesta ja jatkaisin hieman tarinaa tämän tuotteen kilpailijoista.

Seuraava ostamani wc-raikastin oli mallia "yksinkertaisen näköinen, perinteinen, mutta uudelleen täytettävä". Mukaan tuli siis pullo geelimäistä ainetta, jolla säiliön sai uudelleen täytettyä. Tähän tuotteeseen olin varsin tyytyväinen. Geeli oli mukavan vihreää ja hajukin oli ihan hyvä. Mutta ennen ensimmäistäkään uutta täyttöä päätti säiliön pidike hajota. Ja uutta samanlaista säiliötä ei saa ellei osta myös isoa täyttöpulloa geeliä. Joten se siitä.

Seuraava raikastin oli myös varsin perinteisen mallinen säiliö, jonka sisällä on sininen kiinteä pala raikastavaa ainetta. Mutta tämä se vasta järkyttävä tuote oli! Wc-raikastin ostetaan, jotta pytty pysyisi hieman siistimpänä ja raikkaampana, mutta tämäpä päättikin värjätä pytyn veden siniseksi ja valua pikku hiljaa pytyn reunoja pitkin jättäen iljettävän näköisiä sinisiä valumaraitoja. Täytyy myöntää, että vessaa tuli vedettyä ehkä muutaman ylimääräisenkin kerran, että aineen saisi loppumaan eikä tarvitsisi enää nähdä tuota inhottavaa sinistä vettä pytyn pohjalla. Yritin myös vähentää palan liukenemista täyttämällä säiliötä vähän väliä edellisestä jääneellä täyttögeelillä mutta siitä oli vain laiha lohtu. Geeli kun liukeni kovin nopeasti tästä suurempireikäisestä säiliöstä.

Jaa-a. Enpä tiedä. Vieläkö sitä jaksaisi testata uusia raikastimia vai luovuttaako suosiolla? Jos joku pystyy suosittelemaan toimivaa wc-raikastinta, niin olkaa hyvä ja laittakaa kommenttia!

Kävipä eilen kassalla...

Rouva oli löytänyt kaupasta kivan näköisiä pieniä pehmokirahveja ja halusi ostaa niitä neljä, todennäköisesti lahjaksi joulua ajatellen. Mutta myyjä ei löytänytkään niistä viivakoodia tai muuta tietoa, joten parin puhelun jälkeen hän saikin selville, että kyseessä olivat pyykinpesuaineen kylkiäisenä saatavat lelut. Rouva oli tietysti hieman harmissaan, kun oli löytänyt niin hyvät lelut, mutta ei pystynytkään ostamaan niitä. Vaan mikäpä siinä auttoi, seuraavaksi rouva alkoikin kyselemään kyseisen pesuaineen hintatietoja, jos sitten vaikka ensi kerralla ostaisi niitä. Ja vaikka neljän lelun saamiseksi saattaa joutua ostamaan 8 purkkia pesuainetta, niin, no, kyllähän sen ajan mittaan saa kulumaan, ettei se nyt sentään ihan hukkaan heitettyä tavaraa ole. Tai sitten voi joku yllättyä löytämällä joulupaketistaan pyykinpesuainetta.

Kyllä kylkiäisten vetovoima on suuri.

Kylkiäiset tärkeämpiä

Viime aikoina on käynyt kaupoilla vähän huonosti. Tai jos ei nyt ihan huonosti, niin hieman hövelinä olen kyllä ollut. Ensin piti ostaa paneroituja pakastekaloja, joita en mielelläni edes syö, jotta sai kylkiäisenä kolme Disney-kuvioitua lasia lapsille. Onneksi lasit ovat hyviä ja niistä pidetään. Tänään kävi vähän samalla tavalla. Ostin perinteisen Twiningsin sijaan kaksi pakettia Liptonia, jotta sain kaupan päälle mukin, johon voi kirjoittaa liidulla. Liitu on turha, mutta muki on hyvän kokoinen ja näköinen. Kaipa siitä teetäkin voi juoda. Että sillä tavalla. Järkevää kulutusta.

Viimeinen mahdollisuus

Ette ikinä arvaa mihin mä pääsen!!! Konserttiin. No okei, se ei ehkä ollut kovin vaikea arvattava, mutta ettepä arvaakaan kenen! Mun parhaan artistin, Hectorin. Just niin, rakastan Hectorin musiikkia. Olen vain kerran ollut Mestareiden konsertissa Tampereella (kyllä, ikäni on edelleen 25, silloin alle 20), muuten en kyseistä heppua ole päässyt näkemään. Mutta nytpä pääsen. Kyseessä on siis Hectorin jäähyväiskiertue (ks. esim. Wikipedia, sieltä löytyy linkkejäkin), joten sen jälkeen hänen konserttiinsa olisikin ehkä hieman vaikeampi päästä.

Mutta miten kaikki tapahtui? Hesarissa oli Hectorin jäähyväiskiertueen mainos ja siellä loisti sellainenkin kaupunki, missä tällä hetkellä asun. Olivathan korvani toki tiedostaneet Hectorin aikeet jo aiemmin ja nyt sitten aamukahvipöydässä mieheni kanssa (kerrankin samaan aikaan) mietimme, että tuo se olisi kiva. Viimeinen mahdollisuus. Päiväsaikaan mietiskelin, että mitähän tuon kanssa pitäisi tehdä, varatako liput vai ei, mutta koska asialla nyt ei kovin kiire kuitenkaan ole enkä mitenkään kauhean hyvin ole varoissani, jätin asian korvan taakse.

Mieheni tullessa töistä hän antoi minulle äitienpäivälahjan jo etukäteen ja osaatte varmaan jo arvata, mikä se oli. Hän oli varannut ne liput meille! Hetken aikaa pompin paikoillani ilosta. Ou jee. Jaa miksikö se piti etukäteen kertoa? No, koskaan ei tiedä, vaikka olisinkin päättänyt ne itse tilata. Kun minähän se fani olen, hän vain kestää tätä omituista musiikkimakuani (mutta ei sentään inhoa Ü)

Laukkuostokseniko jo kurissa?

Rakas mieheni sanoi tässä eräänä päivänä huomanneensa että en enää osta laukkuja yhtä usein, kuin ennen. Hämmästyinpä itsekin hänen kommenttiaan että totta, esimerkiksi tänä vuonna olen ostanut varmaan vain ... (laskemista) ... yhden laukun vaikka nyt mennään jo huhtikuussa. Yritin todistella itselleni että se johtuu vain siitä, että nyt minulla on laukkuja, kunnollisia siis, tarpeeksi, että joka asukokonaisuuteen löytyy oma laukkunsa. Mutta todellisuus taitaa olla se, että tässä kaiken kiireen keskellä en yksinkertaisesti ole ehtinyt laukkuja ajatella.

Mutta ei hätää! Sitä Hobby Hallin kuvastoa selaillessani tuli vastaan taas yksi pakkosaada-laukku. Juu, kyllä mun on ehdottomasti saatava näitä viikonloppureissuja varten tuollainen sopivan kokoinen ja kivan näköinen laukku! Mulla kyllä on yksi, mihin saa vaatteet viikonlopuksi tungettua, mutta meikkilaukku täytyy kantaa erikseen. Se on kuitenkin oikeastaan vaan iso käsilaukku. Ja sitten mulla on kyllä sellainen lentolaukkutyyppinen mihin mahtuis enemmänkin vaatetta, mutta se tuntuu välillä turhan isolta (vaikka hyvin senkin saa aina täytettyä reissuun lähtiessä, ottaa vain enemmän tavaraa mukaan...). Ja nämä oli oikeastaan vain ne tyylikkäät, joita voi reissatessa käyttää, onhan sitten niitä vanhoja siellä aika monta... Niin että kyllä tämä laukku olisi nyt aika saada. Kyllä sille on jo tarve keksitty. Eikä se nyt edes mikään älyttömän kallis ole ja onhan siinä ihana kuviointi (vaikka onkin vihreä).

Jos mä taistelen itseni kanssa vielä vaikka tämän viikonlopun yli ja yritän sitten päättää, mitä laukulle teen...

Kuvan lähde

PS. Ehkä mun pitäis joku päivä raivata se laukkuhylly tuolta varastosta lattialle ja tehdä pieni inventaario mun laukuistani...